Monday, November 10, 2008. These days, she was not to be seen there,. There in her usual place,. Beside the doorstep of her dungeon home. Or a hole I should say,. That lies at the far end of the busy lane I lived in. As Sun fell down and the stars came out,. And darkness swathed in a stride,. When men came home and children cried. Refusing their evening meals,. She would be there, with a made up look. And an accented tongue;. She must have been 20, I surmise.

وبلاگی با آدرس مورد نظر پیدا نشد.

Meille tuli tosiaankin vauva! Ja kirjoittelu jatkuu Vauvamuistojen muodossa täällä. Kiitos vielä kaikille onnittelijoille! Ei tässä ole kerennyt paljon nettiä tai blogia vilkuilla tai edes miettiäkään. Vauva-arki on ihanaa mutta tietenkin myös aika rankkaa koska on niin paljon uuden opettelemista. Mies on aivan ihana tuki ja apu kotona, pitää kaikki lomansa ja luultavasti myös isyyslomat putkeen joten on koko kesän kotona meidän kanssa.